Ruokakuppi on tyhjentynyt uskollisesti joka yö sen jälkeen kun aloitin ruokinnan. Eilen oli kuppi tyhjentynyt jo ennen ilta kymmentä, joten tänään päätin oleilla lähettyvillä siltä varalta että pääsisin näkemään tämän ruokavieraan. Istuskelin pihatuolissa lukemassa, eikä odottelua täytynyt jatkaa kauankaan kun puskasta alkoi kuulua rapinaa ja lehtien lomasta ilmestyi ruskea piikistö ja musta, värisevä kuono.
Siili oli sellainen arviolta puolen kilon painoinen ja, kun pistin hanskat käteen ja kurkistin mahan alle, ilmeisesti neitipuolinen. Kyljissä oli hieman vihreää maalia. Joidenkin ihmisten silkka ajattelemattomuus ja typeryys on suorastaan hämmästyttävää, ja tiedän erään naapurin merkanneen edellisvuosina siilejä maalilla. Äly hoi, älä jätä! Siili on rauhoitettu villieläin, eikä sitä omaksi huvikseen pidä merkata, vaikka kuinka haluaisi erottaa pihavieraat toisistaan. Kaiken lisäksi siiliparka voi saada maalista myrkytyksen. En ollut ainut kyseisen naapurin siilinmerkkauksesta suutahtanut, joten uskoisin kyllä valopään olevan yleisestä mielipiteestä jo tietoinen. Tämän siilin kyljessä oleva vihreä oli aika varmasti edellisvuotista, mutta jos uusia maalilänttisiä siilejä alkaa näkyä aion kyllä valistaa tätä naapuria varsin selväsanaisesti.
Varsinaiseen aiheeseen palatakseni, siili mutusteli kohtalaisen rauhallisena ateriaansa eikä välittänyt vieressä kököttävästä ihmisestä, kunhan tämä pysyi kohtalaisen paikallaan. Kun maha alkoi olla täysi ja kuvaaja liikautti jalkojaan, neiti näki parhaaksi vetäytyä puskiin ruokalevolle. Kuvaaja täytti vielä kupit uudelleen vähän ajan päästä, varsinkin kun vesikuppi oli jo aivan tyhjä. Kuuman päivän jälkeen on varmasti siilikin janoinen. Piikikäs vierailija jäi puskaan aidan viereen ruokalevolle ja allekirjoittanut lähti tyytyväisenä sisään kameransa kanssa 
